Helsingissä pidettiin vastikään Baltic Sea Action Summit, johon osallistui valtionpäämiehiä ja ministereitä 11 maasta Itämeren ympäriltä. Huippukokouksen tarkoituksena ei ollut perustaa uusia instituutioita tai tehdä uusia Itämeri-ohjelmia, vaan saada vahvempi sitoumus kaikilta toimijoilta – niin valtioilta, kunnilta kuin yksityiseltä sektoriltakin – tehdä Itämeren suojelemiseksi enemmän.
Voidaan tietysti kyynisesti kysyä, onko tällainen huippukokous vain yksi uusi ”foto opportunity” poliitikoille ja liikemiehille esiintyä kannatettavan ja suositun asian – Itämeren suojelun – yhteydessä, vai saadaanko myös todellisia tuloksia aikaan.
Konkreettisia tuloksia kokouksella kuitenkin oli. Esimerkiksi Puolan vahvempi sitoutuminen omien jätevesiensä puhdistukseen ja Kaliningradin jätevesipuhdistamon eteneminen olivat asioita, joihin Baltic Sea Action Summit vaikutti.
Oma huoleni on kuitenkin siinä, miten arkipäivän yhteistyö ja teot sujuvat Itämeren suojelemiseksi silloin, kun valtionpäämiehet ja kamerat eivät ole paikalla.
Itämerta suojelee yksi ensimmäisistä kansainvälisistä mertensuojelusopimuksista, ”Convention on the Protection of the Marine Environment of the Baltic Sea Area”, lyhyemmin ”Helsinki Convention” tai Helsingin sopimus, joka tehtiin jo vuonna 1974. Sitä pidettiin uraauurtavana mm. siksi, että se kylmän sodan olosuhteissa yhdisti itää ja länttä ympäristönsuojelussa. Sopimusta valvomaan perustettiin ”Helsinki Commission” HELCOM.
Miten HELCOM on onnistunut työssään, pitää tänä päivänä kysyä. Riittääkö että meillä on vapaaehtoisiin suosituksiin perustuva suojeluyhteistyö Itämerellä? Minun vastaukseni on: ei riitä. HELCOM:ille pitäisi saada enemmän vaikutusvaltaa, ja sen pitäisi voida tehdä myös jäsenmaita sitovia suojelupäätöksiä.
Entä onko muista instituutioista apua? Council of Baltic Sea States, CBSS, käsittelee alueella niin poliittista kuin ympäristöyhteistyötäkin. EU:ssa Suomi on tehnyt paljon töitä Pohjoisen ulottuvuuden kanssa, jossa on myös ympäristöelementtejä. Viimeksi EU on hyväksynyt Itämeri-strategian, joka kattaa kaikki Itämeren alueen EU-jäsenmaat. Toisaalta jos vertaa EU:n Itämeri- ja Välimeri-politiikkaa voi todeta, että paljon enemmän tapahtuu EU:n puolesta Välimerellä kuin Itämerellä. EU:n tulisi käyttää nykyistä enemmän varoja myös Itämeren suojeluun.
Yhtenä heikkona lenkkinä Itämeren suojelussa on ollut Venäjän poliittisen tason heikko sitoutuminen Itämeren alueen ympäristökysymyksiin. Kun Venäjän ympäristöministeriö sulautettiin luonnonvaraministeriöön, ympäristöasioiden itsenäinen profiili Venäjällä himmeni entisestään. Myös monilla Venäjän federaation alueilla reagoitiin ympäristöministeriön lakkauttamiseen niin, että alueellisten ja paikallisten ympäristöviranomaisten statusta laskettiin.
On tärkeää, että EU:n ja Suomen Venäjä-yhteistyössä ympäristöasiat pidetään koko ajan keskeisesti esillä. Olisi myös meidän etumme, että itsenäinen ympäristöhallinto syntyisi Venäjälle uudelleen.
Eduskunnan ympäristövaliokunnan lista
Mitä Itämeri meiltä vaatii? Eduskunnan ympäristövaliokunta listasi viime viikolla seitsemän asiaa, jotka Suomessa ja alueella voitaisiin tehdä:
1. Hallitus tehostaa Itämeren suojelun ja tutkimuksen koordinaatiota sekä suojelutoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia.
2. Hallitus sitoutuu Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi HELCOMin Itämeren toimintaohjelman tavoitteisiin (ravinnekuormitus, meriturvallisuus, biodiversiteetti ja haitalliset aineet) ja edistää Itämeren valtioiden toimintaohjelmaan sitoutumista sekä toteuttaa välttämättömät kansalliset toimenpiteet kattavasti ja suunnitelmallisesti.
3. Hallitus parantaa maatalouden ympäristötukitoimenpiteiden vaikuttavuutta ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi kohdentamalla tukitoimia alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti kustannustehokkaalla tavalla kytkien yhteen uusiutuvan energian hyödyntämisen ja ravinteiden kierrätyksen.
4. Hallitus sitoutuu Itämeren meriturvallisuuden kehittämiseen edelleen sekä meriliikenteen ohjaus- ja ilmoittautumisjärjestelmän laajentamiseen koko Itämeren kattavaksi ja turvaa öljyntorjunnan riittävät resurssit.
5. Hallitus sitoutuu tehostamaan yhdyskuntajätevesien typenpoistoa Itämeren vaikutusalueella sijaitsevilla kotimaisilla jätevedenpuhdistamoilla sekä nopeuttaa tarvittavia toimenpiteitä.
6. Hallitus ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin Itämeren rannikkoalueiden vähäarvoisten kalakantojen poistokalastuksessa ammattikalastusta hyödyntäen.
7. Hallitus ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin eduskunnan aikaisemmin edellyttämän nykyistä laaja-alaisemman Merikeskuksen perustamiseksi sekä turvaa merentutkimuksen ja erityisesti vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta koskevan tutkimuksen riittävät resurssit.