Viisi kuvaa Suomesta – Puhe itsenäisyyspäivänä 2010

Tehtävä Suomelle

Senaatti antoi 4.12.1917 Suomen kansalle itsenäisyysjulistuksen, jonka teksti oli senaattori E.N. Setälän kynästä.

”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.” (…) ”Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.”

Tuimaa tekstiä. Kansallinen ja yleisinhimillinen tehtävä Suomelle, paikka maailman sivistyskansojen joukossa. Senaatti linjasi Suomi-brändiä jo vuonna 1917.

Tynkävaltiopäivät

Vuoden 1917 keskeytyneitä valtiopäiviä jatkettiin toukokuussa 1918. Kansalaissota oli takana, eduskunnan vasen puoli tyhjänä. Oltiin tynkävaltiopäivillä.

Mutta hetkinen. Siellä vasemmallahan seisoo yksi mies. Hänen nimensä on Matti Paasivuori. Kun punainen lyhty nostettiin Helsingin työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi, Paasivuori kieltäytyi osallistumasta. Hän ei hyväksynyt aseellista kapinaa.

Tynkävaltiopäivillä Paasivuori tekee kolme välikysymystä, jotka kaikki raukeavat, koska niitä ei kukaan kannata. Ensimmäinen koskee kansanedustajien pidätyksiä ja estämistä saapumasta valtiopäiville. Toinen koskee Suomen Sosialidemokraatti –lehden näytenumeron takavarikointia. Kolmas koskee punavankien kohtelua vankileireillä. Kansanvalta, lehdistön vapaus, ihmisoikeudet.

Vasta kun Ruotsin lehdistö alkaa kirjoittaa vankileirien tilanteesta ja vankien massakuolemista, Suomen eduskunta herää.

Graf Zeppelin Helsingissä

Missä olitte, kun ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä? Päivä oli 24.9.1930. 236-metrinen ilmalaiva tarvitsi laajan laskeutumispaikan, ja sellainen oli varattu Viikin pelloilta. Kun Graf Zeppelin alkoi lähestyä Tallinnan suunnasta, höyrylaivat vihelsivät pilleillään tervehdyksiä. Tuomiokirkon portailla hatut nostettiin päästä  ja valkoiset nenäliinat heiluivat. Graf Zeppelin lensi Rautatientorin yli, kiersi Siltasaaren, tipautti Töölössä Annankatu 32:n pihaan Saksan konsulin rouvalle osoitetun kukkapaketin ja suklaata. Sitten se suuntasi pohjoiseen aina Tapanilaan asti kääntyen Sanduddin tapettitehtaan yllä kohti Viikissä varattua laskeutumispaikkaa.

Kovan tuulen vuoksi laskeutuminen ei kuitenkaan onnistunut, ja köysillä tehdyn postisäkkien vaihdon jälkeen ilmalaiva otti korkeutta, kääntyi Vanhankaupunginlahdelle jatkaen sitten Toukolan, Pasilan ja Munkkiniemen ylitse kohti Tukholmaa.

Tulevaisuus oli vieraillut Helsingin yläpuolella, ja sille oli huiskutettu innostuneesti.

Tuhottu ja tulevaisuuden Lappi

Uudet ja vanhat aikakaudet menevät lomittain. Kun Lapin laajamittaisia Osaran hakkuita vasta suunniteltiin, tutkija Ilmari Hustich kirjoitti vuonna 1946 kirjan ”Tuhottu ja tulevaisuuden Lappi”, jossa hän luonnosteli Lapin luonnonsuojelu- ja matkailutulevaisuutta, ja kantoi huolta Lapin vanhojen metsien kohtalosta. Hän varoittaa metsäteollisuuden ja sellunkeiton vaihtuvista konjunktuureista. Hustich ehdottaa vuonna 1946 ympäristöystävällistä Lappia, jonne matkailija on aina tervetullut, ja jossa juodaan uutta suomalaista kansallisjuomaa, lakkalikööriä.

Hustich kutsui itseään ”tieteen sekatavarakauppiaaksi”. Jos tulevaisuuteen katsomisesta annettaisiin postuumisti tunnustuksia, akateemikko Ilmari Hustichille kuuluisi yksi sellainen.

Napinpainallus

Aikakaudet muuttuvat joskus nappia painamalla. Tässä on kaksi kuuluisaa sormea, niin kuin Michelangelon Adamin luomisessa. Sormet kuuluvat presidentti Urho Kekkoselle ja Neuvostoliiton pääministerille Aleksei Kosyginille. He ovat kurottautuneet painamaan Loviisan ydinvoimalan käynnistysnappia. On  vuosi 1977. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus on yhdeksän vuoden päässä.

Joidenkin tapahtumien jälkeen maailma ei enää ole samanlainen. Tshernobylin onnettomuus tai terroristi-isku WTC:n kaksoistorneihin New Yorkissa vuonna 2001 tekivät viimeistään selväksi meille, miten globaalissa maailmassa elämme. Saasteet eivät tunne rajoja, eivätkä sodat tai terrori-iskut.  Taloudessa rajat ovat murtuneet jo kauan sitten.

Suomi-kuva on taas murroksessa. Se Suomi, joka halusi itsenäistyä ollakseen sivistyskansojen joukossa, ja joka heilutti nenäliinojaan kaupungin yllä lentävälle zeppeliinille teknistä kehitystä tervehtien, etsii nyt nappia josta maailman saisi pysäytettyä – tai siitä pääsisi ainakin ulos.

Sitä nappia ei tulla löytämään. Sillä välin kun muut sitä etsivät, on hyvä ammentaa Suomen historiasta niitä vahvuuksia, jotka tekevät meistä osaavamman toimijan – kansallisesti ja kansainvälisesti.

Puhe on pidetty Kriittisen Korkeakoulun itsenäisyyspäivän juhlassa Kansallissalissa 6.12.2010.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.