KIRJOITUKSIANI

Oikeus ei ole maailmasta kadonnut

25.8.2014

Puhe suurlähettiläspäivillä:

Arvoisat suurlähettiläät,

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Gazassa, Keski-Afrikan Tasavallassa ja ebola-kriisi Länsi-Afrikassa ovat muistuttaneet kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun roolista tehokkaan ulkopolitiikan osana. Humanitaarinen apu on jatkuvasti esillä kaikissa tämän hetken ulkopoliittisissa kriiseissä. Juuri jaloilleen nousseet maat – sellaiset kuin Sierra Leone tai Liberia – ovat uudessa luhistumisvaarassa ebola-epidemian seurauksena. Kun kansainvälisen yhteisön huomio on toisaalla, voivat kriisit yllättäen kärjistyä muualla – näin tapahtui Keski-Afrikan tasavallassa, joka on ”apuorpo” maa, harvojen auttajien tukema.

Kun valtio ei hoida velvollisuuksiaan, jää ääriaineksille tilaa toimia. Tämä näkyy esimerkiksi Irakissa. Huolestuttavaa monissa aseellisissa kriiseissä on nyt se, että sodan oikeudelliset säännöt ja humanitaarisen oikeuden periaatteet ovat täysin hukassa. Donetskissa marssitettiin eilen sotavankeja pilkkamarssilla, Irakista ja Syyriasta ladataan youtubeen järkyttäviä ihmisoikeusrikoksia, ja Keski-Afrikan tasavallassa machetet heiluvat osana uskonnollista puhdistusta. Väkivalta on pysäytettävä, ja ainoa oikea viesti näille väkivallantekijöille on: te tulette olemaan vastuussa teoistanne, ja kansainvälinen yhteisö tulee pitämään siitä huolen. Kambodza ja Sri Lanka ovat esimerkkejä siitä, että väkivallanteot tulevat aikanaan myös oikeuden puntariin. Oikeus ei ole maailmasta kadonnut, vaikka jotkut näyttävät niin luulevan.

Siviilien suojeleminen sodankäynnin keskellä on tullut entistä tärkeämmäksi. Tähän YK:n suojeluvastuun periaate ja naisten ja tyttöjen suojelua konflikteissa käsittelevä 1325-päätöslauselma antavat hyvän perustan.

Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu liittyvät tänä päivänä yhä enemmän kriisinhallinnan ja rauhanvälityksen kysymyksiin. Kriisimaissa ja hauraissa valtioissa on tehotonta ja tuloksetonta toimia ilman kokonaisvaltaista toimintatapaa ja visiota. Tärkeää on myös, että tavoitteiden määrä on realistinen ja työ on hyvin fokusoitunutta. Tämä on Sierra Leonen valtionvarainministerin Kaifala Marahin kanssa puheenjohtamani IDPS:n (International Dialogue on Peacebuilding and Statebuilding) eli kansainvälisen rauhan- ja valtionrakennusdialogin pääviestejä: eri toimijoiden on nähtävä työnsä tapahtuvan laajemmassa kokonaisuudessa ja yhdessä hauraan valtion ja yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Vakauden elementit syntyvät laajasti eri palasista – toimeentulosta, ristiriitojen ratkaisukyvystä ja vastuullisesta hallinnosta – eivät ainoastaan väkivallan hillitsemisestä. Kuvaavaa on, että Marahin piti tulla tällä viikolla Suomeen, mutta hän kamppailee nyt omassa maassaan ebola-kriisin hillitsemiseksi. Yhteistyökumppanimme tarvitsevat meidän kaiken tukemme tällaisten vaikeuksien keskellä.

Arvoisat suurlähettiläät,

Kehitysmaissa on meneillään suuri taloudellinen ja yhteiskunnallinen muutos. Monet perinteisesti köyhimpinä pidetyt kehitysmaat ovat nousemassa keskitulon maiksi ja talouskasvu, myös monissa Afrikan maissa, on huippuluokkaa. Vaurautta syntyy ja luonnonvaratulot kasvavat. Samalla vaurastuvissakin kehitysmaissa on suuria köyhyystaskuja, joissa elävien ihmisten oikeudet eivät toteudu. Köyhyys keskittyy yhä enemmän hauraimpiin ja konfliktimaihin. Hauraiden maiden tukeminen sekä tulonjaon ja eriarvoisuuden kysymykset muuttuvat entistä polttavammiksi.

Pari viikkoa sitten Kiinassa sovimme, että Suomi ja Kiina voi kokeilla kolmikantayhteistyötä jossakin Afrikan maassa. Sen sijaan että päivittelisimme täällä, miten aktiivinen Kiina Afrikassa on, meidän on pidettävä huolta siitä, että myös Kiina pääsee mukaan kehitysyhteistyön kansainväliseen koordinaatioon, ja että sen osaamista arvostetaan. Kiinan merkitys tulee olemaan suuri esimerkiksi clean tech –ratkaisujen tuottajana Afrikalle.

Useat kehitysmaat ja entiset kehitysmaat ovat ryhtyneet avunantajiksi.  Veronkannon ja luonnonvarojen hallinnan kehittäminen sekä kestävien investointien saaminen ovat useille kehitysmaille vähintään yhtä tärkeää kuin kansainvälisen avun hallinnointi. Yksityisen sektorin, niin paikallisen kuin kansainvälisenkin, asema maan kehityksessä muuttuu yhä tärkeämmäksi.

Useissa YK-neuvotteluissa nähdään yhä selvemmin käynnissä oleva murros, jossa kehitysmaaryhmittymien ääni on vahvistunut samalla kun kehitysmaiden intressien erilaisuus tuo haasteita. IDPS-toiminnassa kumppanimme on G7+ -ryhmä, maiden hauraiden valtioiden yhteenliittymä. Siinä on jo 18 jäsentä, ja edustaa kehitysmaiden haavoittuvinta ryhmää. Toisessa päässä ovat kehitysmaat, jotka ovat jo nousemassa kurjuudessa keskituloisten maiden luokkaan.
Globaaleista haasteista ilmastonmuutokseen vastaaminen on meille kaikille yhteinen haaste. Kyse on niin määrärahoista kuin uusien teknologioiden luomisesta ja tuotanto- ja kulutusmallien muuttamisesta. Ilmastomuutos on ympäristöongelma, joka ensimmäisenä iskee maailman köyhimpiin ihmisiin. He ovat vaarassa joutua ilmastopakolaisiksi esimerkiksi kuivuuden iskiessä.

Kehitysyhteistyömäärärahat ovat olleet käytännössä Suomen lähes ainoa kansainvälisten ilmastotoimien rahoituskanava. Senkin vuoksi kehitysyhteistyön tulevaisuudesta on pidettävä huolta.
Uuden maailmanlaajuisen kestävän kehityksen agendan luominen, ns. Post-2015-prosessi, pyrkii vastaamaan myös ympäristöhaasteisiin. Nyt etsitään tavoitteita ja rahoitusmalleja, jotka ovat universaaleja. Meille ei riitä enää pohjoinen-etelä –apuasetelma, vaan myös teollisuusmaissa on tehtävä radikaaleja muutoksia kestävän kehityksen suuntaan. Valtiokeskeinen toiminta ei enää riitä, vaan yksityisen sektorin ja kansalaisten on oltava mukana. Pelkkä köyhyyden vähentäminen ei enää riitä tavoitteeksi maailmassa, jossa ympäristöllinen kestävyys horjuu. Kun syksyllä 2015 YK:ssa tullaan hyväksymään tavoitteet ja toimintaohjelma seuraavalle 15 vuodelle, se tulee olemaan kaikkein keskeisin globaalia kehitystä ohjaava päätös. Sen valmistelussa myös Suomen on oltava aktiivisesti mukana.

Arvoisat suurlähettiläät,

Suomalaiset tukevat työtämme. Heinäkuisen gallupin mukaan 82% kansasta pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä. Nykyaikaisessa tiedotusympäristössä on entistä helpompi samastua kaukaisen lähimmäisen kärsimykseen ja hätään. Kaikkialla ihmisillä on lopulta samat huolet; ruoka, koulutus, terveys, tasa-arvo, työpaikat, turvallisuus, toimiva yhteiskunta, ihmisoikeudet. Ei kehityksessä sen kummemmasta ole kysymys.

Valtioneuvosto antoi toukokuussa eduskunnalle selonteon kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Se aikaansai eduskunnan suuressa salissa lähihistorian pisimmän ja vilkkaimman keskustelun Suomen kehityspolitiikasta. Nyt valmisteilla on eduskunnan vastaus, ja ulkoasiainvaliokunnan kantojen pohjalta näyttää siltä että kehityspolitiikka kiinnostaa ja siihen halutaan ottaa kantaa. Odotetaan tuloksia, eri sektorien tiiviimpää yhteistyötä, valtion ja yksityisen sektorin tiiviimpää vuorovaikutusta, kansalaisten ja kansalaisjärjestön toimintamahdollisuuksien parantamista. Tieto halutaan reaaliaikaisena, myös kehityskysymyksistä.

Ulkoministeriö on näihin haasteisiin valmis. Pienenä tiiserinä teimme viime keväänä ministeriön verkkosivuille ”punaisen napin”, jota voi painaa jos havaitsee kehitysyhteistyössä väärinkäytöksiä tai epäkohtia. Ennen kuin soittaa iltapäivälehtiin tai jupisee torikahvilassa, voi nyt jakaa tietonsa myös ulkoministeriön osaavalle henkilökunnalle, jolla on valmius puuttua kaikkiin väärinkäytöksiin ja epäilyksiin nopeasti. Jo pelkkä napin olemassaolo osaltaan vaikuttaa varmasti ennaltaehkäisevästi ongelmien syntyyn.

Teidän suurlähettiläiden merkitys kehityspolitiikan uuden suunnan luotaamisessa on tärkeä. Olin iloinen aamuisesta valtiosihteeri Peter Stenlundin viestistä kehityspolitiikan merkityksestä. Uskon, että sen ajatuksen kaikki ulkoministeriössä jakavat. Kannustan suurlähettiläitä esittämään analyysiään ja tekemään ehdotuksia siitä, millaista yhteistyötä kehitysmaat, erityisesti Afrikka, tulevaisuudessa (5-10 vuoden päästä) tarvitsevat ml. kehitysyhteistyön rooli. Suomenkin on katsottava kehitysyhteistyönsä tulevia painopisteitä ja kehityspolitiikkansa toimintamalleja maailman muutoksen ja tulevan kehitysagendan valossa.

Arvoisat suurlähettiläät,

Post-2015 –prosessissa määräytyvät nyt globaalin kehityksen uudet linjaukset, vuonna 2000 hyväksyttyjen vuosituhattavoitteiden jälkeen. YK:n avoimen työryhmän yleiskokoukselle viime kuussa jättämää ehdotusta kestävän kehityksen tavoitteiksi voidaan pitää kohtuullisen hyvänä. Sen esittämät 17 tavoitetta muodostavat kattavan viitekehyksen ja useita myönteisiä ja uusia elementtejä kehityksen edistämiseksi. Aktiivisuutemme ansiosta saimme meille tärkeitä aiheita sisällytetyksi ehdotukseen.

Suurlähettiläs Pertti Majanen toimi kestävän kehityksen rahoitusta pohtineen komitean toisena rinnakkaispuheenjohtajana menestyksekkäästi. Rahoituskomitean juuri valmistunut loppuraportti muokkaa ajattelua kehityksen rahoittamisesta uuteen asentoon. Mukaan saatiin kirjattua mm. suosituksia kotimaisen rahoituksen ensisijaisuudesta, verotuskysymyksistä ja korruption poistamisesta sekä vastuullisten politiikkojen merkityksestä eriarvoisuuksien poistamisessa. Kansainväliset kehitysyhteistyömäärärahat esitetään nyt selkeämmin välineenä niille maille, joilla tarpeet ovat suurimmat ja kapasiteetti heikoin, kuten vähiten kehittyneet maat ja hauraat valtiot. Haluan kiittää Pertti Majasta hänen merkittävästä työstään.

Suomelle tärkeä painopiste on edelleen sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Olemme tällä hetkellä YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin suurin rahoittaja. Naisten asema erityisesti koulutus-, työ- ja terveyskysymyksissä on kohentunut, mutta yksi ulottuvuus unohtuu tai halutaan unohtaa valitettavan usein: seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeuskysymykset. Suurin kuolinsyy 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa on raskaudet ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja oikeudet ovat myös perusedellytyksiä naisten ja tyttöjen voimaannuttamiselle, koulussa pysymiselle ja työelämään osallistumiselle.
Suomi painottaa post-2015 -neuvotteluissa vahvasti myös rauhanomaisten yhteiskuntien sekä demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämisen merkitystä kehitykselle. Oikeusvaltiokysymysten kuten myös rauhan ja turvallisuuden kysymysten sisällyttäminen tulevalle agendalle on yksi Suomen päätavoitteista.

Tästä hetkestä syksyyn 2015 on tärkeää, että kaikki lähetystöt raportoivat myös asemamaansa ajatuksista liittyen globaalipolitiikan ja Post-2015 –prosessin tavoitteisiin. Meidän on tässä prosessissa tavoitettava ennen kaikkea kanssamme erimieliset ja epäilevät, samanmielisten selkääntaputtelu ei vie maailmaa eteenpäin.

Arvoisat suurlähettiläät,

Työpaikat, talouden ennakoitavuus ja turvallisuus ovat ensisijaisia kaikissa maissa. Yksityissektorin rooli kehitysyhteistyössä kasvaa. Suomalaisyritysten vastuullisuus on kehitys- ja omistajaohjausministerinä erittäin tärkeää ja pyrin edistämään sitä entisestään työssäni. Myös ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota yritysvastuun ja toisaalta kehitysliiketoiminnan vahvistamiseen mm. Team Finland –työn osana.

UM kehittää paraikaa yksityisen sektorin yhteistyöhön suunnattuja tukimuotojaan. Tekesin kanssa valmisteilla oleva BEAM – Business with Impact -kehitysinnovaatio-ohjelma on toteutuessaan merkittävä uusi avaus, jonka tavoitekoko tulee olemaan 50 miljoonaa euroa vuosina 2015–2019. Siitä yritysten halutaan rahoittavan puolet, UM neljänneksen (12,5 milj.) ja Tekes neljänneksen. Ohjelma antaa yrityksille uusia mahdollisuuksia kehittää kehitysmaaliiketoimintaa, joka hyödyttää kaikkein köyhimpiä. Toivon, että tämä tulee näkymään työssänne myönteisesti ensi vuodesta eteenpäin.

Arvoisat suurlähettiläät,

Miellämme usein että koulutus kuuluu Suomen maabrändiin ja keskeisiin tavoitteisiimme maailmalla. Näin ei kuitenkaan aina ole. Meidän on nostettava koulutus takaisin oman kehityspolitiikkamme keskiöön.

Kehitysmaissa lukutaitoisten nuorten osuus on jo lähes 90%. Tämä on selkeä kehitysyhteistyön tukema myönteinen tulos. Useimmat nuoret – Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta – siirtyvät työelämään saatuaan peruskoulutason koulutuksen.  Maailmassa on kuitenkin edelleen n. 70 miljoonaa nuorta koulun ulkopuolella ja koulun opitkaan eivät valmista nuoria työelämään tai varsinkaan työllistämään itseään.

Suunnittelemme parhaillaan lisää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen tukemiseen Suomen kehitysyhteistyön yhteistyömaissa. Uudessa yhteistyössä Myanmarin kanssa opetusala tulee olemaan yksi kolmesta painopisteestä, ja ammatillisen koulutuksen tukea harkitaan.

Ammatillisten oppilaitosten osallistumista Suomen kehitysyhteistyöhön halutaan vahvistaa. Paikallisten tai suomalaisten oppilaitosten mukaantulo hankkeisiin vahvistaa sekä tuloksia että kestävyyden edellytyksiä. Vahvistunut opetusalan kehitysyhteistyö tukee myös koulutusvientiä tarjotessaan suomalaisille yrityksille ja asiantuntijaorganisaatioille kaupallisia mahdollisuuksia.
Edustustoilla ja alueosastoilla on avainrooli tämän uuden yhteistyön saamisessa liikkeelle. Yritykset, järjestöt ja oppilaitokset tarvitsevat tietoa ja tukea mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Arvoisat suurlähettiläät,

Uutena teemana Suomi korostaa entistä enemmän kehitysmaiden omaa rahoituspohjaa ja verojärjestelmien kehittämistä. Tämä antaa erityisen paljon mahdollisuuksia sellaisissa kehitysmaissa, joilla on paljon luonnonvaroja.

Luonnonvaroista ja tuotannosta voidaan saada entistä enemmän verotuloja. Voidaan kysyä, miten me olemme onnistuneet rakentamaan oman yhteiskuntamme, miten saaneet yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen ja terveydenhuollon toimimaan, miten turvallisuutemme on varmistettu? Veroilla.

Veronkierto, veroparatiisit ja harmaa talous syövät myös kehitysmaiden taloutta. Haaste on kehitys- ja teollisuusmaille yhteinen: veropohja olisi turvattava ja haitallista verokilpailua hillittävä. Lisäksi on huomattava, että pääomapako kehitysmaista sekä veroparatiiseihin katoavat verot EU-maista ovat samaa suuruusluokkaa.

Kansainvälisille yrityksille parasta yhteiskuntavastuun toteuttamista olisi maksaa verot niihin maihin missä toimitaan. Yritysten olisi myös hyvä julkistaa vapaaehtoinen verojalanjälkensä, jotta tiedetään ja voidaan kertoa mitä maksetaan, missä ja kenelle. Tämä koskee myös suomalaisia valtion omistajaohjauksen piiriin kuuluvia yrityksiä. Olemmekin edellyttäneet suomalaisilta valtion enemmistöomistamilta yhtiöiltä verojalanjälkiraportointia seuraavan tilinpäätöksen yhteydessä. Avoimuus vähentää epäluuloja ja auttaa kohdistamaan keskustelun oleellisiin asioihin.

Suomessa hallitus laati veronkierron vastaisen toimintasuunnitelman. Kehitysyhteistyössä Suomi vahvistaa verotuskykyä mm. osana maaohjelmiin sisältyviä julkisen hallinnon uudistuksia Tansaniassa, Mosambikissa ja Sambiassa. Olemme myös käynnistämässä yhteistyön verohallinnon kanssa veroasiantuntijoiden käytöstä alan koulutukseen ja tekniseen apuun. Kaikki tuntevat ”Lääkärit ilman rajoja” –järjestön, mutta nyt on syntynyt myös ”Verotarkastajat ilman rajoja” -apujärjestö. Se kertoo paljon meneillään olevasta muutoksesta.

Kehitysmaiden verosektorin tukeminen on keino vähentää apuriippuvuutta ja vahvistaa maan omaa hallintoa. Myös hallituksen tilivelvollisuus kansalaisilleen voi tämän avulla voimistua.

Olemme lanseeraamassa aloitetta, jonka perusajatuksena on kansainvälisen yhteisön tuki hauraiden valtioiden kansallisen rahoituspohjan vahvistamiselle. Sen lisäksi, että tuetaan hallinnon vahvistamista, etsitään sopivia tapoja myös yhdistää maan oman verokertymän kasvu kehitysrahoitukseen. Näin saataisiin kannustin omien verotulojen kasvattamiselle kehitysmaissa.

Arvoisat suurlähettiläät,

Lopuksi haluan kiittää teitä hyvästä yhteistyöstä ja kannustan Suomen edustustoja ottamaan aktiivista roolia kehityspoliittisissa kysymyksissä. Olette asemamaissanne avainasemassa suhteessa paikallisiin toimijoihin ja päätöksentekijöihin. Raportoikaa. Olkaa aktiivisia. Käykää tapaamassa minua.
Kiitos.

Kategoriat

Follow us

Copyright ©Pekka Haavisto