Kun sosiaali- ja terveyspalveluja tekevät yksityiset toimijat, onko kysymys aina voitontavoittelusta? Voidaanko siihen vaikuttaa? Mielestäni on hyvä pohtia voitontavoittelun roolia silloin, kun hyvinvointivaltion tehtäviä ulkoistetaan yksityisille yrityksille.

Noin kolmasosa hoivapalveluista hankitaan yrityksiltä ja järjestöiltä hankintalakia seuraten. Yritysten tehtävä on yleensä tuottaa voittoa omistajilleen. Voimmeko siis mitenkään edellyttää niiltä erityistä yhteiskuntavastuuta?

Tampereelta löytyy tästä mielenkiintoinen esimerkki, jossa kunta ja yritykset voivat yhdessä tuottaa vanhustenhoidossa ikäihmisille hyvää asumista ja samalla edistää yhteiskunnallista hyvää. Tampereen Koukkuniemessä järjestettiin vanhusten asumispalveluista kilpailutus, jossa tuottajaksi etsittiin nimenomaan yhteiskunnallisia yrityksiä. Ne ovat yrityksiä, joiden ensisijainen tavoite ei ole mahdollisimman suuret voitot omistajille, vaan yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen.

Kilpailutuksessa yrityksiltä edellytettiin sitä, että ne käyttävät suurimman osan yksikön voitoista yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen kuten vanhusten asumisen kehittämiseen. Samalla yrityksiltä edellytettiin vastuullista liiketoimintaa.

Kokemukset ovat olleet hyviä. Vanhukset ovat olleet tyytyväisiä asumiseen ja yhteiskunnalliset yritykset ovat edistäneet sekä yhteiskunnallisia tavoitteitaan että voineet tehdä kannattavaa liiketoimintaa.

Tästä Tampereen esimerkistä voisi ottaa oppia laajemminkin. Hoidon laadun ja taloudellisen tehokkuuden ei pidä sulkea toisiaan pois. Yhteiskunnallisissa yrityksissä korostetaan myös työntekijöiden osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia ja esimerkiksi heikommassa asemassa olevien työnhakijoiden työllistymistä. Tällaisten toimijoiden painottaminen sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksissa voisi tuoda tarvittavaa uutta näkökulmaa siihen, miten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö pitäisi hoivapalveluissa järjestää.