NIMBY – not in my backyard – on yleensä kunnallispolitiikassa vastenmielinen otus. Jossakin täytyy sijaita poliisiasemat, Alkot, asunnottomien tilapäismajoitus, turvakodit ja lastensuojelulaitokset, mutta kunnissa niiden sijoittaminen ei ole helppoa. Kaatopaikoista ja ongelmajätteiden keruupisteistä puhumattakaan.

Mutta joskus NIMBY voi olla oikeassakin. Asun itse Helsingin Munkkiniemessä, jonka rannalle on kaavailtu merigolfrataa. Se kuulemma tarkoittaa kelluvia muovisaarekkeita, joiden suuntaan kelluvia golfpalloja isketään. Lajia kokeillut tuttavani sanoo, että se on ihan hauskaakin – ainakin parin kaljan jälkeen.
En vastusta merigolfia sinänsä, vaikka en usko että minusta sen lajin aktiivista harrastajaa koskaan tulee. Kaupunkiin kuuluu kaikenlainen harrastaminen, yhdessäolo ja liikunta. Mutta en haluaisi tällaista meressä kelluvaa rataa alueelle, jossa luonto ja maisema-arvot ovat herkät.

Ajelin tänä kesänä pyörällä paljon paitsi Helsingin myös Espoon rantoja, ja sain aikamoisia luontofiiliksiä. Espoon kunnallispoliitikkoja on onniteltava Espoon rannat kiertävästä kevyen liikenteen väylästä. Se avaa liikkujalle aivan uuden, merellisen Espoon. Ei tarvitse edes venettä nauttiakseen maisemista. Espoosta Helsinkiin tultaessa Laajalahden alue, Tarvon saari, Munkkiniemen ranta, Seurasaari, Meilahden rannat ja Taivallahti aina Hietaniemen hautausmaata kiertävään rantatiehen on sellaista merellistä kaistaa, jonka arvo maiseman ja virkistyksen kannalta on tavaton.
Ympäristöministeriössä on jo vuosia käyty ”yhden miehen sotaa” kansallisten kaupunkipuistojen puolesta. Ylitarkastaja Jukka-Pekka Flanderin projekti alkoi aikanaan Hämeenlinnasta, ja nyt Hankoon on muodostettu uusi, suuri puisto. Keskustelua ja valmistelua on vireillä mm. Turussa, Porvoossa, Kotkassa ja Rovaniemellä. Hämeenlinna on niittänyt ratkaisustaan lukuisia kansainvälisiä palkintoja.
Ehkä olisi aika tehdä myös Espoon-Helsingin kansallinen kaupunkipuisto, joka kattaisi pääkaupunkiseudun ainutlaatuisen rantavyöhykkeen. Kaupunkipuisto ei estä järkevää rakentamista, mutta tunnustaa alueen kulttuuri- ja luonnonsuojeluarvot. Yhteinen Espoon ja Helsingin rantavyöhykkeen kansallinen kaupunkipuisto olisi myös hyvä askel pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä. Barrikaadeille kaupunkiluonnon puolesta!