WAW-kokouksessa Japanissa

FacebookTwitter

Osallistuin viikon lopussa Japanissa pääministeri Shinzo Aben kutsusta kiinnostavaan naisten asemaa ja tasa-arvoa käsittelevään WAW-kokoukseen. Oma näkökulmani oli naisten ja tyttöjen koulutus kehitysmaissa, naisten asema kriisialueilla ja naisten rooli kriisien sovittelussa ja rauhanneuvotteluissa.

Mennessäni ajattelin, että minua odottaa taas yksi kansainvälinen kokous muiden joukossa. Olin väärässä. Pääministeri Shinzo Abe oli itse läsnä koko kaksipäiväisen kokouksen, ja hän kertoi oman päämääränsä: hän haluaa japanilaiset naiset tasa-arvoisiksi Japanin työelämässä, enemmän naisia johtopaikoille yrityksissä, ja naisten aseman kohentamista kansainvälisesti. Keskusteltiin myös naisten roolista nyt syksyllä YK:ssa päätettävistä Post-2015 –tavoitteissa. Abe on itse ollut yksi HeForShe -kampanjan näkyvistä kannattajista.

Japanin kokoukseen osallistui myös joukko nimekkäitä naisjohtajia: Lockheed Martin Corporationin CEO Marillyn A. Hewson, Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleaf, UN Womenin johtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka, entinen Uuden-Seelannin pääministeri, UNDP:n johtaja Helen Clark ja monia muita.

Pääministerin Aben mukaan Japanin ongelma on, että japanilaiset naiset lähtevät työelämästä ensimmäisen lapsen saatuaan, eivätkä enää palaa työelämään – päinvastoin kuin monissa muissa maissa. Isät ovat perinteisesti osallistuneet vähän lastenhoitoon, eivät ole mukana synnytyksissä ja käyttävät hyvin vähän lain mahdollistamaa isyyslomaa. Tämän kaiken Abe haluaisi muuttaa.

WAW-kokous oli nyt toista kertaa, ja se pidetään on tarkoitus pitää vuosittain. Kokous ehdotti mm. sukupuolivaikutusten arvioinnin tekemistä koko Japanin lainsäädännöstä.

Oli kiinnostavaa seurata japanilaisten vahvaa sitoutumista tavoitteisiin, paikalla oli myös suurten japanilaisten yritysten johtajia. Näytti siltä, että kun suunta on valittu, sitä kohti lähdetään määrätietoisin askelin.

Japani on kehitysyhteistyössä suuri avunantaja, esimerkiksi Afganistanin toiseksi suurin tukija. Siksi naisten aseman korostamisella myös Japanin kehitysyhteistyössä on merkittävät vaikutukset.

Mikä sitten Japania motivoi naisten aseman korostamiseen? Työvoimapula. Vierastyöläisiä mm. Kiinasta, Filippiineiltä ja Vietnamista on jonkin verran, mutta työvoimapula nähdään Japanin talouskehityksen pullonkaulana. Japanin kieli on vaikeaa oppia, ja työvoimapula koettelee ennen kaikkea palvelu- ja hoivasektoreita.

Työttömyysluku Japanissa on ollut 3 prosentin tuntumassa, eli Eurooppaan verrattuna todella pieni. Maassa kävijä ei toisaalta voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että Japanissa on palvelutehtävissä runsaasti henkilökuntaa. Tietyömailla on kylttimiehiä, hotelleissa ovienavaajia ja kaupoissa runsaasti henkilökuntaa. Kun tätä kysyy japanilaisilta he vastaavat, että ovat tottuneet ja haluavat hyvää palvelua.

Mutta kyse on selvästi myös yhteiskuntasopimuksesta, jossa mahdollisuuksien mukaan kurotetaan kohti täystyöllisyyttä ja pidetään yllä myös työpaikkoja, joiden tuottavuus ei ole kovin suuri. Sosiaalinen vastuu korostuu. Tämä ero on hyvin silmiinpistävä Eurooppaan.

Aamun lehteä selatessa jotkut teemat nousevat muiden ylitse: Japanin perustuslaki on sallinut vain sotilaallisen itsepuolustuksen, ja nyt pääministeri Abe on esittänyt sitä laajennettavaksi ”kollektiiviseksi itsepuolustukseksi”, joka mahdollistaisi Japanin osallistumisen kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin. Tämä on Japanissa kohdannut kovaa vastustusta.

Toinen teema oli ydinvoima ja Fukushima: onnettomuuden jälkeen Japani sulki kaikki ydinvoimalansa, ja maassa käytiin voimakas keskustelu ydinturvallisuudesta ja ydinvoimasta. Nyt ensimmäinen voimala Sendai 1 käynnistettiin protestien saattelemana. Keskustelin Fukushiman aluehallinnon edustajan kanssa haasteesta joka heillä edelleen on matalaradioaktiivisten maamassojen ja jätevesien käsittelyssä ja säilytyksessä.

Junassa matkalla lentokentälle maisemakin kertoo, että Japani on metsämaa: 67 % maapinta-alasta on metsää, paljon siitä vuoristoisilla alueilla. Japani on metsämaa, kuten Suomi. Puurakentamisella on pitkät perinteet, ja puurakenteet ovat tulleet uuteen arvoonsa kestävyytensä vuoksi maanjäristysalueilla. Näillä sektoreilla voisi Suomen ja Japanin yhteistyötä edelleen lisätä, kun meilläkin puurakentamisen arvostus ja osaaminen kasvaa.

Japanissa kaikki tuntevat Suomesta Muumit, luonnon, revontulet ja yksinkertaisuuden, joka näkyy suomalaisessa designissa. ”Simplicity is ethernity”, sanoo japanilainen ystäväni. Yksinkertaisuus on ikuisuutta.