Vihreiden puheenjohtajuus

FacebookTwitter

Haavisto1Kirjoitan näitä rivejä Eritreassa, Asmarassa, jossa Kirkon Ulkomaanavulla on kaksi projektia, joiden syntyä olen saanut seurata läheltä –opettajainkoulutushanke ja kuurojen lasten koulun tukeminen. Voitte kuvitella tunnelmaa kuurojen koulun lapsilauman keskellä. Jokainen halusi tervehtiä ja jokaisella oli kerrottavaa omasta koulunkäynnistään. Alkoi vähän paatuneempikin sydän sulaa.

Eritrea on maa, jonka arkeen kuuluvat sähkökatkot. Ulkomaiset kännykät eivät toimi lainkaan, ja paikalliset SIM-kortit ovat kiven alla. Nettiin pääsee vain illalla tai yöllä – jos pääsee. Hyvä muistutus siitä, että eriarvoisuus maailmassa on kasvanut myös sen suhteen, miten tietoon pääsee käsiksi –digital divide.

Näiden katkonaisten yhteyksien päästä olen seurannut viime päivien puheenjohtajuuskeskustelua vihreissä. Mennyt kesä ja syksy on ollut vihreille raskasta aikaa. Tuntuu, että paljon vihreiden vakavaa työtä ilmastonmuutoksen torjumisessa, luonnon monimuotoisuuden suojelussa, koulutuksen puolustamisessa ja eriarvoisuuden vähentämisessä on jäänyt muunlaisten otsikoiden alle.

Ihmisen sairastuminen uupumukseen on aina vakava asia. Se voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Toivoin, että puheenjohtajamme Touko Aalto kuitenkin palaisi sairaslomalta viemään Vihreät kevään vaalikoitoksiin. Viime keskiviikkona saimme tietää, että tämä vaihtoehto ei toteutunut. Toivon, että Touko on kuitenkin täysipainoisesti mukana keväällä vaalityössä.

Toukoa sijaistanut varapuheenjohtajamme Maria Ohisalo olisi mielestäni ollut erinomainen puheenjohtajaehdokas. Maria on esiintymisillään herättänyt erittäin myönteisiä odotuksia. Valitettavasti hänkään ei ollut käytettävissä.

Puheenjohtajan valintatilanne Vihreissä on nyt poikkeuksellinen. Voidaan etsiä uutta, pidemmän aikavälin puheenjohtajaa, joka vetää kevään vaalit ja saa sitten kesällä jatkopestin normaalissa järjestyksessä vihreiden puoluekokoukselta. Tai etsitään puheenjohtajaa, joka vie Vihreät kevään eduskuntavaaleihin ja eurovaaleihin, ja sitten kesällä on edessä normaali puheenjohtajavaalikierros monine ehdokkaineen.

Normaalissa järjestyksessä vihreiden puoluejohtaja on valittu jäsenäänestyksen ja puoluekokouksen päätöksin. Tällä aikataululla niitä ei ole mahdollista järjestää. Puoluekokousten välillä ylintä päätösvaltaa käyttävä Vihreiden valtuuskunta joutuu siksi tekemään ehkä merkittävimmän päätöksensä tulevana lauantaina.

Monet Vihreät aktiivit ja Vihreiden äänestäjät ovat kysyneet, olisinko valmis puheenjohtajapestiin ensi kesään saakka. Olen harkinnut tätä monelta kantilta. Puheenjohtajan pestiin ryhtyminen viisi kuukautta ennen vaaleja ei ole ihan helpoin homma. Onnistuakseen sellainen yritys tarvitsee myös vihreiltä aivan poikkeuksellista yhtenäisyyttä ja laajaa tukea valitulle puheenjohtajalle.

Tulevana lauantaina valtuuskunta joutuu käymään perusteellisen keskustelun, millaista puheenjohtajaa kevään ajaksi toivotaan. Olen tänään ilmoittanut valtuuskunnalle, että oma nimeni on käytettävissä näissä pohdinnoissa.

Mitä vaaleissa on saavutettavissa? Vihreät nousivat aikanaan Suomen ja Euroopan poliittiselle kartalle toimimaan ympäristön ja kestävän kehityksen puolesta. Tänä syksynä ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportti muistutti meitä, miten suuria muutoksia yhteiskunnassa tarvitaan, että olisimme kestävän kehityksen tiellä ilmastoasioissa. Itse uskon, että kevään vaaleista tulee ilmastovaalit. Niissä vaaleissa vihreitä tarvitaan.