Suomi ja USA

FacebookTwitter

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaaminen Washingtonissa presidentti Donald Trumpin kanssa on symbolisesti tärkeä tapahtuma, ja se sisältää myös todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Onko oikein tavata presidentti Trump, jonka maineeseen on tullut paljon – pääasiassa itse aiheutettuja – kolhuja?

Ehdottomasti on. Kukin maa säätää omat perustuslakinsa ja valitsee oman presidenttinsä. Toisaalta yksikään presidentti ei yksin edusta omaa maataan – USA on valtava maa, ja sinne mahtuu paljon ajattelua ja toisinajattelua.

USA on aina ollut tärkeä Suomelle. Yhdysvalloissa on 680 000 kansalaista, jotka ilmoittavat alkuperämaakseen Suomen. Amerikkaan on lähdetty jo 1600-luvulla, mutta suuri muuttoliike käynnistyi 1860-luvulla. Silloin kun Suomessa on ollut leipä ja mahdollisuudet liian kovassa, Amerikka on antanut mahdollisuuksia. Omassakin suvussani on Pohjois-Amerikkaan lähteneitä siirtolaisia. Emmekä ole ainoa kansa, joka tätä mahdollisuutta on käyttänyt. Siitä kansojen sulatusuuni.

Vienti USA:han Suomelle iso asia

Suuren ja dynaamisen taloutensa vuoksi USA:lla on maailmassa hallitseva rooli taloudessa ja teknologian kehityksessä. Kun Saksa ja Ruotsi ovat suurimmat vientimaamme, Yhdysvaltojen nousu Venäjän ohitse kolmanneksi suurimmaksi vientimaaksi oli merkillepantavaa. Ennen kaikkea palvelujen viennissä USA:lla on tärkeä asema.

Talouttamme ajatellen Suomella on USA:lle yksi viesti: vapaa ja reilu maailmankauppa, ei protektionismia, ei uusia tullimuureja. Suomen kaltaiselle pienelle, vientivetoiselle maalle protektionistinen ajattelu on myrkkyä.

EU ei ole ollut presidentti Trumpin suosiossa. Tässä näkemykset Suomen kanssa eivät mene yhteen. Suomelle vahva Euroopan Unioni on paitsi talous- myös turvallisuusyhteisö. Viime aikojen kriiseissä Pohjois-Afrikassa ja lähi-idässä, radikalisaation ja terrorismin nousussa sekä idän ja lännen vastakkainasettelun ilmapiirissä se on tullut entistä tärkeämmäksi.

Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa. Kun Arktista neuvostoa perustettiin, kaksi tärkeää kysymystä oli ylitse muiden: ilmastonmuutos ja alkuperäiskansojen tilanne. Nämä olivat silloin vaikeita kysymyksiä USA:lle – ja ovat yhä. USA:n saaminen mukaan takaisin ilmastonmuutoksen torjuntaan on suuri haaste. Toivottavasti Suomi voi siihen vaikuttaa.

USA ja turvallisuuspolitiikka

Presidentti Trumpin pöydällä on Yhdysvaltojen globaali sitoutuminen monien vaikeiden alueiden turvallisuuteen – Afganistan, Syyria, Korean niemimaa. Näiden kriisien hoidossa vakaus, pitkäjänteinen sitoutuminen ja kehityksen käyttäminen välineenä sotilaallisten keinojen rinnalla on tärkeää. USA:n linja vähentää YK-rahoitusta ja leikata rauhanturvaoperaatioilta ei lupaa hyvää maailman konfliktialueille.

Venäjä on yhteinen kysymyksemme. Suomelle se on myös 1300 kilometrin rajanaapuri, jonka kanssa yhteistyön täytyy toimia. Krimin ja Itä-Ukrainan tilanteisiin on saatava ratkaisu. Itä-Ukrainan osalta Minskin sopimus antaa merkkipaalut, ja niiden toteutuessa myös siihen liittyvät sanktiot voitaisiin poistaa.

USA:n uudet sanktiot Venäjälle menevät EU:n nykyisiä sanktioita pidemmälle. Näissä ei tehty USA:n ja EU:n yhteistyötä. Uudet USA:n sanktiot voivat vaikuttaa myös EU:n ja Venäjän taloussuhteisiin. Minkälainen toimija USA:n uusi presidentti kykenee olemaan USA:n ja Venäjän suhteissa, jää nähtäväksi. Uusista sanktioista päätettiin hänen ylitseen.

Itämerellä jännitys lisääntyy

Syyskuussa 2017 Itämeren piirissä nähdään kaksi suurta harjoitusta – Venäjän ja sen liittolaisten Zapad sekä Ruotsin ja sen kumppanien Aurora, jossa Suomikin on mukana. Syyskuussa jännitys Itämerellä saattaa näiden harjoitusten ympärillä tiivistyä. Provokaation mahdollisuudet ovat olemassa. Suomelle on tärkeää, että Itämerellä ei ala kolista.

USA on vahva sotilaallinen tukipylväs NATO:ssa, ja erityisen tärkeä uudemmille NATO:n jäsenmaille, kuten Baltian maille ja Puolalle. USA on viime aikoina patistanut muita NATO-maita täyttämään kahden prosentin bkt-osuuden puolustusmenoista. Suomessakin luvut on räknätty uudestaan.

Karttaa katsoen ymmärtää, että Suomi ja Ruotsi ovat aivan keskeisellä paikalla silloin, kun mietitään Itämeren NATO-maiden puolustusta. Tämä varmasti kiinnostaa USA:ta.

Suomi tekee osuutensa omien EU-sitoumustemme ja niiden kehittymisen kautta, sekä kahdenvälisenä yhteistyönä mm. Ruotsin, Iso-Britannian ja USA:n kanssa. Nyt kun uudistamme sotilaskalustoamme, uudet hävittäjähankintamme kiinnostavat USA:n teollisuutta.

USA:lla on merkitystä

Poliittisia jännitteitä ja kiistoja ei voi koskaan ratkaista asein. Kun paljon puhutaan Kekkosesta ja Kekkosen ajan paluusta, tämä lienee sen ajan tärkein opetus. Sotilaat eivät ole eturivissä, vaan poliittisia kriisejä ratkaistaan poliittisin keinoin. Tällainen oli myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK.

Tänä päivänä tarvitaan uusia ajatuksia Itämeren vakaudesta. Monia pelottaa vakaus-sana siksi, että se sisältää jonkinlaisen ajatuksen muumioitumisesta. Rauhanomaisiin prosesseihin sisältyy kuitenkin aina muutoksen siemen. Vakaus tarkoittaa sitä, että muutokset eivät tapahdu yllätysten, jännityksen kärjistymisen tai sotilaallisten toimien kautta. ETYJ-prosessissa kolmas kori sisälsi aineksia, jotka lopulta mursivat Euroopan autoritaariset hallitukset. Ilman aseita.

Kun ajattelen Amerikkaa, on sekä myönteisiä että kielteisiä muistoja. Vietnamin sota ei ollut kenellekään kunniaksi, tai Chilen Pinochet’n hallituksen tukeminen. Näihin maailma myös aikanaan reagoi.

Mutta on asioita, jotka saavat minut nostamaan hattua ja kumartamaan syvään. Ajattelen sitä jaakobinpainia, jonka USA joutui käymään toisen maailmansodan aikana Euroopan kohtalosta – osallistua vai eikö osallistua. Protektionistit hävisivät – ja USA:n osallistuminen mahdollisti Hitlerin pysäyttämisen. USA on tarjonnut turvapaikan monille. Siitä tuli myös monien Euroopassa vainon kohteeksi joutuneiden juutalaisten uusi kotimaa.

John F. Kennedyn sanat ilmasillan varaan 1963 jääneessä Länsi-Berliinissä muistetaan: ”Ich bin ein Berliner!”. Jugoslavian hajoamissotien rauhanprosessissa ja Kosovon itsenäistymisessä USA:lla oli keskeinen rooli. USA:ta on tarvittu ja sitä tullaan tarvitsemaan Euroopassa. Venäjän ja USA:n suhteiden kehittyminen on meidän kannaltamme aivan keskeinen asia.

USA:n nykyjohto saattaa hämmentää. Aivan kuin laivassa olisi kippari, jolla ruori heiluu laidasta laitaan ja kurssi on hukassa. Joku sanoo, että kaikki on hyvin suunniteltua; toiset taas sanovat kaiken olevan hyvin spontaania. Minulla ei ole siihen vastausta. Mutta sitä tärkeämpää on, että ylläpidämme ja kehitämme pitkän aikavälin suhteitamme USA:han.