Sadan vuoden itsenäisyys

FacebookTwitter

Oma itsenäisyyspäivän tunnelmani syntyi Helsingissä Haagassa Hopeatien palvelutalossa. Paikalla oli pitkän päivätyön Suomen hyväksi tehneitä ikäihmisiä, jotkut heistä itsenäisen Suomen ikäisiä. Kiitos elämäntyöstä.

Suomea puolustettiin sodissa, ja myös kotirintamalla tehty työ oli tärkeää. Rauhan vuosina maata on rakennettu. Ilman tasa-arvoa, koululaitosta ja korkeaa ympäristönsuojelun tasoa emme olisi se maa, joka nyt maailmalla Suomena tunnetaan.

Minun Suomeni. Ajattelen Lucina Hagmania, joka 1907 ensimmäisten naisehdokkaiden joukossa kävi vaalikampanjaa eteläisessä Hämeessä. Voi sitä vihapuheen määrää, joka naisehdokkaisiin kohdistettiin! Hagmanin ensimmäinen lakialoite koski aviovaimon oikeutta hallita omaisuuttaan.

Ajattelen tasavallan ensimmäistä presidenttiä K.J. Ståhlbergia, joka presidenttikautensa jälkeen palasi arkityöhönsä ja toimi oikeusministeriön lainvalmistelukunnan kolmannen jaoston vanhempana jäsenenä kaksikymmentä vuotta. Primus inter pares.

Ja ajattelen tapaamiani nuoria Helsingissä Inarintien kellarissa, Kohtaus ry:n tiloissa. Yksinäisyyttä, vieraantumista, syrjäytymistä. Miltä kaupunki voi tuntua, kun siinä kaupungissa ei ole yhtään kaveria. Ei ketään jolle puhuisi ja jonka kanssa jakaisi päivän kokemukset.

100 itsenäisyyden vuotta. Viisikymppiset ovat nähneet niistä puolet, ja 25-vuotiaatkin jo neljänneksen. Itsenäisyyteen on mahtunut sotaa ja koettelemuksia, mutta myös paljon rauhan aikaa, arkea, ihan tavallisten ihmisten ihan tavallista työtä paremman ja kestävämmän Suomen puolesta.

Selvitäkseen seuraavat sata vuotta Suomi tarvitsee kolmea asiaa. Ensimmäinen niistä on rauha. Rauhan tekemiseen ei riitä se, että pidämme rauhaa vain omilla rajoillamme. Maailman kriisit ja epäoikeudenmukaisuus uhkaavat meitä, jollemme puutu niihin niiden syntysijoilla. Puolustamalla ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Rauhan tarina on Suomen pitkän linjan tarina.

Emme selviä myöskään, jos emme huolehdi ympäristöstämme. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulee olemaan meidän sukupolvemme sankaritarina – tai jos epäonnistumme, suuri epäonnistumisemme. YK:ssa hyväksytty kestävän kehityksen Agenda2030 antaa meille hyvän tiekartan.

Kolmanneksi tarvitsemme tasa-arvoa. Ei vain tasa-arvoa miesten ja naisten kesken. Myös mahdollisuuksien tasa-arvoa – miten tasoitamme tietä kaikille. Koulutuksen tasa-arvoa, jossa koulutusmahdollisuudet eivät ole kiinni vanhempien varallisuudesta tai asuinpaikasta. Ja tasa-arvoa, joka antaa meille oikeuden elää elämämme ilman kiusaajia, ilman uhkaajia, henkilökohtaista koskemattomuuttamme kunnioittaen. #MeToo.

Kun Suomi täyttää sata vuotta, on hyvä katsoa taaksepäin, kiitollisena kaikesta työstä jota tähän saakka on tehty. Mutta hyvä myös katsoa eteenpäin ja muistaa, miten paljon urakkaa on vielä edessä. Tehdään se yhdessä!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.