Herra Hiirulainen vai Clark Kent?

FacebookTwitter
20.11.2013

Omistajaohjausministeri Pekka Haaviston puheenvuoro eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa
valtion omistajapolitiikasta 20.11.2013:

Arvoisa puhemies,

On hyvä hetki puhua valtion omistajapolitiikasta ja omistajaohjauksesta. Paljon on tapahtunut, paljon on tapahtumassa.  Valtio-omistusta voi hahmottaa vaikka nelikentässä vahvuudet-heikkoudet-mahdollisuudet-uhat.

Vahvuuksiin valtiolla on aina kuulunut pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys. Valtion ei tarvitse tehdä hätiköityjä ratkaisuja, voidaan ajaa talousmyllerrystenkin keskellä pitkillä valoilla. Toisaalta reagointikyvyn hitaus voi muodostua myös valtiolle heikkoudeksi. Omistajapolitiikkaakin täytyy tehdä ajassa.

Jos reagointi ja muuttuminen jäävät liian hitaiksi, uhkana on näivettyminen ja vanhaan takertuminen. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu yritystoiminnalle, joka ei investoi – se kuolee. Tämä on uhkaskenaario.

Valtion mahdollisuudet näen aktiivisena omistajana, joka on viemässä myös Suomen rakenteita kohti uutta taloutta. Juuri nyt on esimerkiksi varmistettava uuden, toimivan infrastruktuurin syntyminen tietoliikennepuolelle. Juuri tällaisessa valtion on viisasta olla mukana. Valtio voi olla mukana synnyttämässä uusia, aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja uusille toimialoille.

Arvoisa puhemies,

Tämä eduskuntakeskustelu on tärkeä siksi, että omistajaohjauksen periaatteista ja suunnasta pitäisi vallita mahdollisimman laaja yksituumaisuus, myös hallituksen ja opposition välillä. Valtio-omistaja ei voi helposti kääntää kelkkaansa neljän vuoden välein – jatkuvuus on tärkeä arvo yritystoiminnassa.

Viime aikoina omistajaohjauskeskustelu on paljon keskittynyt yksittäisten yhtiöiden ympärille. Työmarkkinaneuvotteluja, yt-ilmoituksia, saneerauksia. Joskus myös myönteisiä uutisia.

On kuitenkin hyvä nostaa välillä katsetta yksittäisten yritysten tilanteesta ylöspäin ja miettiä, miten Suomi pärjää talouden muutoksissa, jotka ovat luonteeltaan globaaleja. Miten pidämme yllä suomalaista osaamista, miten turvaamme työpaikat Suomessa. Tässä tarvitaan myös valtio-omistajan aktiivisuutta.

Maailmantalouden laskusuhdanne, teollisen työn siirtyminen halvemman kustannustason maihin ja vasta aluillaan oleva digitaalinen vallankumous ovat muuttaneet merkittävällä tavalla koko sitä toimintaympäristöä, jossa valtion kokonaan tai osittain omistamat yhtiöt tänä päivänä toimivat.

Kun ympäröivä todellisuus muuttuu, pitää tarkastella myös toiminta- ja ajattelutapoja. Valtion hallinnollisten rakenteiden tulee olla nykymaailmaan sopivat. Valtion ja kansalaisten kokonaisedun pitää olla myös omistajaohjauksen ytimessä. Työnjaon pitää olla kohdallaan – valtio-omistajan on tuettava yritysten kasvua ja kehitystä omistajan keinoin, se ei voi joka päivä huseerata mukana yrityksen arjen toimissa.

Arvoisa puhemies,

Omistaja-ohjaus toimii oman lainsäädäntönsä puitteissa. Siinä määritetään myös eduskunnan, valtioneuvoston ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeriön väliset suhteet. Tässä salissa eduskunta säätää omistuksen rajat, myöntää budjettivarat ja hyväksyy yhtiöittämiset. Valtioneuvosto päättää ostoista ja myynneistä sekä hyväksyy yleiset periaatteet. Omistajaohjausministeri käyttää valtion puhevaltaa sekä vastaa omistajapolitiikan toteutumisesta valtioneuvostolle ja eduskunnalle.

Omistajaohjauksen on myös noudatettava osakeyhtiölakia ja hyvää hallintotapaa. Omistajalla, yhtiön hallituksella ja toimivalla johdolla on omat roolinsa.

Hallitus on ohjelmassaan linjannut omistajapolitiikan lähtökohdiksi yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävän tuloksen. Tavoitteena on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yhtiöissä. Hallitus on myös hyväksynyt omistajaohjausta koskevan periaatepäätöksen. Siinä edellytetään kaikkien omistajaohjauksen piiriin kuuluvien merkittävien ratkaisujen tulevan talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies,

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto vastaa 27 valtio-omisteisen yhtiön omistajaohjauksesta. Näistä kolme on pörssiyhtiöitä, 21 kaupallisin perustein toimivaa listaamatonta yhtiötä ja kolme erityistehtäväyhtiötä. Muiden ministeriöiden omistajaohjausvastuulla on 21 erityistehtäväyhtiötä.

Kaupallisin perustein toimivissa yhtiöissä valtio on osakkeenomistaja muiden osakkeenomistajien joukossa ja valtiolla on näiden yhtiöiden osalta myös tuotto-odotuksia. Valtion erityistehtäviä toteuttavissa yhtiöissä valtiolla on omistajana sääntelyyn tai viranomaistehtäviin liittyvä erityisintressi. Näidenkin yhtiöiden tulee kuitenkin toimia taloudellisesti kestävällä pohjalla. Kaupallisten yhtiöiden omistajaohjauksesta vastaa omistajaohjausministeri, erityistehtäväyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaa kunkin ministeriön ministeri.

Valtio omistaa tällä hetkellä myös osakkeita 11 pörssiyhtiöistä. Omistus tapahtuu valtion kokonaan omistaman holding-yhtiö Solidiumin kautta. Solidium -yhtiöissä valtio on vähemmistöomistaja ja vastaa omistustensa hallinnoinnista yhdessä omistajaohjausministerin ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan kanssa. Ovatko kaikki Solidiumin omistukset tarpeen? Ne tuottavat valtiolle jatkuvaa osinkovirtaa. Luopumalla kokonaan joistakin yhtiöistä voidaan toisaalta saada valtiolle kertaluonteisia voittoja.

Solidium ja myös sen pienempi sisar Governia ovat paitsi myynti-, myös ostoliikkeitä, joiden pitäisi pystyä toimimaan molempiin suuntiin. Tällaisella toiminnalla voi olla arvokas merkitys esimerkiksi rakennemuutoksen tukemisessa, työpaikkojen synnyttämisessä ja Suomen edelläkävijyydessä tulevaisuuden kasvualoilla. Mielestäni omistaja-ohjauksessa olisi tilaa myös uusille Solidiumin ja Governian kaltaisille työkaluille, joiden kautta valtio voisi nopeastikin panostaa koko maan tulevaisuudelle tärkeisiin hankkeisiin.

Omistaminen ei aina ole helppoa. Tämä on nähty Solidiumin Talvivaara-salkun kohdalla tai arktisen alueen jäänmurrossa, joka on herättänyt keskustelun ympäristöriskeistä arktisella alueella. Valtion tulee myös realistisesti arvioida omistuksensa kokonaisriskejä, ja välttää investointeja, joissa ympäristö- tai muut yhteiskunnalliset riskit kasvavat tarpeettoman suuriksi.

Valtio-omistajan kautta voimme tarvittaessa turvata kotimaista omistusta. Silti on hyvä muistaa, että Suomessa ei ole liikaa ulkomaisia investointeja, vaan liian vähän. Ei pitäisi lietsoa pelkoa sitä kohtaan, että myös kansainväliset investoijat löytävät Suomen. Valitettavasti olemme vielä häviöllä tässä esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna. On tärkeää ajatella yhteiskunnan kestävyyttä poikkeusoloissa ja kriisien aikana, mutta huoltovarmuus- ja kriisilainsäädäntömme antaa riittävät mahdollisuudet toimia niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin omistajien kanssa näissä tilanteissa.

Arvoisa puhemies,

Omistajaohjauksen haasteena on, kuinka harjoitetaan aktiivista omistajapolitiikkaa sotkeutumatta operatiiviseen johtamiseen. Omistajan tärkeimpiä tehtäviä on valita hallitus ja pyrkiä vaikuttamaan yhtiön kehitykseen sen kautta. Mikäli hallitus ja sen valitsema linja ei nauti omistajan luottamusta, voidaan hallitusta vaihtaa.

Omistaja voi myös antaa ohjeita, kannanottoja ja linjauksia, joita yhtiöissä tulee noudattaa omistussuhteen antaman määräysvallan perusteella. Yhtiöt myös usein hakevat omistajan siunausta suurissa kysymyksissään etenkin silloin, kun eteneminen edellyttää omistajien taloudellista sitoutumista tai lisärahoitusta.

Solidiumin mallissa on pyritty rakentamaan erityinen palomuuri valtion omistajaohjauksen ja valtion vähemmistöosakkuuksien välille, jotta valtiota ei koettaisi ”norsuksi posliinikaupassa”. Jos tällaiset yhtiöt kriisiytyvät, palomuuri ei välttämättä toimi.

Aika ajoin nousee esille myös keskustelu hallintoneuvostoista. Julkisella keskustelussa ne on koettu ylimääräiseksi hallintoportaaksi, jolla ei ole todellisuudessa vaikutusta yhtiön hallintoon. Mielestäni on kuitenkin perusteltua jokaisen yhtiön kohdalla arvioida erikseen, mitä mahdollisia etuja hallintoneuvostosta voidaan saada. Ei ole aina huono asia, että valtion kokonaan omistamaa yhtiötä seurataan myös parlamentaarisesti.

Joissakin valtionyhtiöissä on myös henkilöstön edustus hallituksessa, toisissa se on johtoryhmässä. Mikä malli valitaankin on mielestäni tärkeää, että henkilökunnan ääni kuuluu valtion yhtiöissä.

Arvoisa puhemies,

Valtion rooliin omistajana liittyy paljon odotuksia. Omistajaohjauksen tämän hallituskauden painopistealueista voidaan nostaa esille erityisesti kolme: tasa-arvon edistäminen hallitusvalinnoissa, yritysvastuun raportointi sekä palkitsemiskäytäntöjen kohtuullistaminen.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen hallitusvalinnoissa on toteutunut. Niistä hallitusten jäsenistä, joiden valintaan pystymme vaikuttamaan, jo 47 % on naisia. Toisaalta on todettava huoli siitä, että yhtiöiden johtotehtävissä olevien naisten osuus laahaa tässä suhteessa jäljessä. Mielestäni valtion tulisi omistajana kannustaa taso-arvon toteutumista myös johtajavalinnoissa ja sellaisen toimintakulttuurin edistämisessä, joka tukisi naisten valintaa myös muihin johtotehtäviin yrityksissä.

Yritysvastuu on tärkeä osa tämän päivän yrityskulttuuria. Ennen puhuttiin yritysten yhteiskuntavastuusta, nyt yritysvastuusta. Yritysvastuun raportoinnissa on näyttävä niin yrityksen ympäristöjalanjälki kuin sen verojalanjälkikin. Erityisesti maakohtaisen liikevoiton ja siitä maksettujen verojen sekä tuloverojen raportointi olisi tässä mielessä tärkeää.

Kolmantena painopistealueena on ollut palkitsemiskäytännöt. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan palkitsemiskannanoton myötä palkitsemista on kohtuullistettu ja maksimipalkitsemisen rajoja kiristetty. Uuden palkitsemislinjan toteutumista tullaan nyt tarkkaan seuraamaan.

Myös omistajapolitiikan pitkäjänteisyys on tärkeää. Tuotto-odotuksia ei voida laskea vain lyhyellä tähtäimellä vaan toiminnan on kokonaisuudessa oltava yli vaalikausien ulottuvaa. Pitkäjänteisyys tarkoittaa yhtäältä sitä, ettei merkittävistä perinteisistä aloista luovuta yön-yli -voitot mielessä, mutta toisaalta myös sitä, että uskalletaan tehdä tarpeeksi kauan tulevaisuuteen yltäviä ratkaisuja, jotka osaltaan takaavat sen, että kestävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen tuotto on pysyvää.

Arvoisa puhemies,

Taloudellisen ja yhteiskunnallisen tuoton pitää kulkea käsi kädessä, mutta useimpien mielessä heräävää kysymys elinkeinopolitiikan ja omistajapolitiikan välisestä rajasta. Vuonna 2007 toteutuneen keskitetyn omistajaohjauksen ydinajatus on, että regulaatio ja omistajuus eriytetään toisistaan. Valtion omistajaohjaus vastaa omistajapolitiikasta ja muut ministeriöt elinkeinopolitiikasta omalta osaltaan. Ongelmat kuitenkin alkavat, jos valtion osittainkin omistama yhtiö kriisiytyy niin, että kansallisella tasolla on pohdittava työllisyys- ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia.

Tällaisessa tilanteessa Solidiumin rooli tulee haastavaksi. Sen piirissä olevat omistukset eivät ole luonteeltaan strategisia vaan niille määritelty tärkein tehtävä on omistaja-arvon pitkäjänteinen kasvattaminen. Valtiolla omistajana on kuitenkin hankala kaksoisrooli silloin kun Solidium-yhtiöiden asiat nousevat koko hallituksen päätöksentekoon. Valtio voi saada tietoa, joka ei sille sijoittajana kuuluisi. Omistajan asema on vaikea silloin kun omistaja ei voi reagoida julkisesti ilman, että toimenpide vaikuttaa yhtiön arvoon tai neuvotteluasemaan markkinoilla. Jo pelkkä valtio-omisteisuus saattaa vaikuttaa kielteisesti yhtiön arvoon. Valtio saattaa pahimmillaan olla osakemarkkinoilla kuin norsu posliinikaupassa. Kun se kääntää kylkeään yhteen suuntaa, rytisevät arvoposliinit toisella puolella.

Arvoisa puhemies,

Odotan tämän päivän keskustelulta paljon. Tässä salissa on monia, jotka ovat minua paljon pidempään ja paljon perusteellisemmin pohtineet valtion roolia vastuullisena omistajana. Eduskunnan ääni on tärkeä, kun mietitään yli vaalikausien ulottuvaa pitkäjänteisyyttä omistajaohjaukseen.

Kollegani työministeri Ihalainen on aivan oikein todennut, että valtio ei voi omistajana olla Herra Hiirulainen, kokoaan pienempi toimia. Valtio ei myöskään olla Taika-Jim, joka pystysi muuttamaan tilinpäätösten ja taseiden miinukset plussiksi. On aika toimia, jos näemme valtio-omisteisen yhtiön kyntävän liian syvälle, ilman valmiutta tulevaisuuteen kohdistuviin investointeihin.

Ehkä oikea rooli valtio-omistajuuteen olisi Clark Kent. Luokan nörtti, ainakin yritysvastuussa luokan paras oppilas, josta tarvittaessa puseron alta paljastuisi superkova teräsmies – Suomen ja suomalaisten työpaikkojen etujen puolustaja nopeasti muuttuvassa maailmassa.