KIRJOITUKSIANI

EU tarvitsee romanistrategian

Torstaina 9.12. on valtioneuvoston esityslistalla periaatepäätös Suomen romanipolitiikan linjauksiksi. Pitkä työ, jota olin viime vuonna työryhmän puheenjohtajana vetämässä, saadaan vihdoin nuijankopautusvaiheeseen. Nuija olisi toki saanut kopahtaa jo vähän aikaisemminkin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Päätöksellä sitoutetaan kaikki ministeriöt ottamaan huomioon kansallisen romanivähemmistön tilanne ja tarpeet omissa toimissaan.

EU ja monet sen jäsenmaat ovat olleet unessa romanikysymyksen hoitamisessa. Vasta Ranskan romanikarkotukset tänä syksynä nostivat kissan pöydälle. Komission jäsen László Andor kävi toukokuussa Suomessa ja ihmetteli, miksi kaikki eduskuntaryhmät nostivat keskustelussa esille romanien tilanteen. Komissiokin tuntui torkkuvan.

Eurooppalaisista instituutioista Euroopan Neuvosto ja ETYJ ovat olleet romaniasioissa edelläkävijöitä. Monimiljonääri Soroksen Open Society on myös pyrkinyt herättämään EU:ta ruususen unesta. Soroksen mielestä pitää kouluttaa romani-intelligentsia hoitamaan romanien omia asioita – muuten valtaväestön harjoittama syrjintä jatkuu.

Viime viikon tiistaina teimme eduskunnan suuren valiokunnan tehoiskun Brysseliin. Mukana oli kansanedustajien, meppien ja virkamiesten lisäksi Miranda Vuolasranta Suomen Romanifoorumista. Miranda on vahva Suomen romanien äänitorvi, joka tunnetaan kansainvälisesti.

EU:lla on eri puheenjohtajakausilla pitänyt ”Roma Inclusion Platform” –kokouksia, mutta instituutioiden näkökulmasta EU tulee jälkijunassa. Säännöllisten kokoontumisten lisäksi tarvitaan EU:n tasoinen romanistrategia ja tarvittavat rahastot – joko EU:n rakennerahastoista tai muualta – romanien tilanteen auttamiseen.

Jokaisella jäsenmaalla on ensisijainen vastuu omista kansalaisistaan, ja sen vuoksi eivät myöskään jäsenmaat voi sysätä vastuutaan pois. Katseet kohdistuvat nyt ennen kaikkea Romaniaan ja Bulgariaan. Köyhyydestä ei voi tehdä vientituotetta, joka näkyy kerjäläisinä toisten jäsenmaiden kaduilla.

Romanien tilanteen korjaamisen esteenä on ollut piilevä tai avoin syrjintä. Romanian romanit muistelevat kaiholla Ceausescun aikaa, jolloin tarjolla oli edes kuusi tuntia työtä päivässä, asunto ja koulutus lapsille. On häpeä, että tästä on menty taaksepäin.

Romanikysymys on Euroopassa tällä hetkellä suurin EU:n sisäisen syrjinnän kysymys. Samalla on hyvä muistaa, että myös EU-rajan takana romanien ihmisoikeuskysymykset ovat rempallaan. Kosovon romanit ovat epätoivoisessa tilanteessa, ja muuallakin Balkanilla on vaikeuksia. Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän romaneista ei keskustelua ole kunnolla vielä aloitettukaan.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyn teemavuosi. Voisiko teemavuodelle osua parempaa aihetta kuin Euroopan romanikysymyksen ratkaisu? Suomen ensimmäisen romanipoliittisen ohjelman hyväksyminen on askel oikeaan suuntaan. Uutta romanipolitiikkaa tarvitaan kaikissa EU:n jäsenmaissa ja koko EU:ssa.

PS. On hyvä että Helsinki pani matkoilla toilailevat virkamiehensä järjestykseen. Se nyt vielä tästä sopasta puuttuisi, että asioita hoidetaan kännissä.

Kategoriat

Follow us

Copyright ©Pekka Haavisto